Tästä se alkaa

Aloitin tänään uuden blogin. Se tuntuu jännittävältä ja jotenkin merkittävältä. Olen jo pitkään kirjoittanut blogia, mutta tämä blogi on oikeastaan kaikkein eniten minua, sillä kerron tässä elämästäni enkä piiloudu nimimerkin taakse.

No niin. Aloitetaan. Olen 22-vuotias nainen, tai ehkä tyttö. Joskus tuntuu, että olen vielä pieni tyttö. Olen turkulainen opiskelija, tuleva äidinkielenopettaja tai kenties suomen kielen opettaja. En vielä oikein tiedä. Tykkään opiskelusta, opiskelupaikastani ja -kaupungistani. Olen syntynyt Turussa, asunut vaan aikuiseksi muualla. Ehkäpä syntymäpaikan vuoksi tahdoin tänne opiskelemaankin, tai tykkään ainakin ajatella niin. Kotikaupungissani kävin läpi helvetin enkä siksi tahdo palata. Tällä hetkellä asun Kupittaalla, neliöitä on 33, kouluun kivenheitto ja vieressä kaunis puisto. Vietän usein aikaa kahviloissa.

Elämä on ainainen ihmettelyn aihe. En koskaan kyllästy siihen. Tahdon ymmärtää tätä maailmaa ja ihmisiä ympärilläni. Millaista elämäni siis on? Yliopisto-opiskelija, aika tavallinen opiskelija-asunto, viinilasillisia, joskus bileitä, harrastuksia, ihmissuhteita ja solmuja, vähän rikkinäinen sydän (enimmäkseen toimiva), hymyjä ja kyyneleitä.

Olen tavallaan tosi sosiaalinen, ehkä olen jopa ekstrovertti. Puhun paljon ja vitsailen, teen hassuja asioita jos minun tekee mieli ja jopa nolaan itseni antaumuksella. Sellainen tekee minut onnelliseksi. Rakastan itseäni ja kehoani parhaani mukaan. Ei se aina helppoa ole, älkää käsittäkö väärin. Mutta siihen pyrin ja sisimmässäni uskon, että jokaisen pitäisi pitää itsestään hyvää huolta.

Ärsytän monia ihmisiä olemalla oma itseni mitään peittelemättä. Minua on inhottu, koska en inhoa itseäni siitäkään huolimatta, etten ehkä täytä länsimaisia kauneusihanteita. En myöskään ole niin vaatimaton kuin naisen kuuluisi olla. Luulen, että ihmiset kammoksuvat itsensä kanssa sinut olevia ihmisiä, koska eivät itse pidä itsestään riittävästi. Uskon, että jos ihmiset vaalisivat positiivista energiaa, moni ongelma ratkeaisi. Itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat ihan eri asioita. Itseään rakastava ihminen kohtelee myös muita hyvin. Itseään inhoava ihminen kohtelee muita huonosti. Minulle on tärkeää saada muut tuntemaan itsensä tärkeiksi, riittäviksi ja rakastetuiksi.

Koska rakastan heittäytyä, minulle tärkeä harrastus on tanssi. En sano olevani millään lailla hyvä. Itse asiassa josku olen jopa surkea, koska en ole kovin notkea ja saatan joskus kompastella. En kuitenkaan välitä siitä, sillä tärkeintä on pitää hauskaa. Tanssin kautta voi käsitellä tunteita, ilmentää itseään ja nauttia omasta kehostaan. Lisäksi tulee harrastettua liikuntaa ihan huomaamattaan.

Rakastan myös tavata erilaisia ihmisiä ja kuulla tarinoita erilaisista ihmiskohtaloista. Tahdon kuulla, kuka kohtaamani ihminen on ja miten hänestä on tullut sellainen. Minua kiinnostavat ihmisten rosot ja kipupisteet, se mitä on pinnan alla.

Ennen kaikkea rakastan lukea. Rakkautta kirjoihin ei oikeastaan voi selittää: osittain se on halua matkustaa toisiin paikkoihin ja eläytyä muiden elämiin, toisaalta se on ehtymätöntä kiinnostusta maailmaa kohtaan, toisaalta halua nauttia kielellä leikittelystä. En oikeastaan osaa selittää sitä. Yhtä kaikki tulen sairaaksi, jos en ehdi ottaa itselleni aikaa, jona voin vain sukeltaa kirjan väliin. Luen sekä korkeakirjallisuutta että hömppää sekä kaikkea siltä väliltä. Ne tasapainottavat toisiaan.

Olen jo pitkään pitänyt blogia masennuksestani. Nyt sairaus on kuitenkin alkanut väistyä, joten blogi alkoi menettää merkitystään, mutta halu kirjoittaa elämästä säilyi. Jos tämä blogi on mielenterveysblogi, niin aiheena ei ole sairaus vaan siitä parantuminen ja elämä sen jälkeen. Mutta omaa tarinaani en voi kertoa sairautta ohittamatta, eikä se ole tarpeenkaan, minähän tahdon olla avoin. Masennus vei elämästäni kaksi vuotta, kun jokainen päivä oli pelkkää selviämistä, mutta tämän vuoden puolella on alkanut jo tuntua siltä, että olen mieluummin elossa kuin kuollut ja että on ihan ok herätä aamuisin ja lähteä maailmaan. Toivon, että voin antaa muille mielenterveysongelmista kärsiville voimaa ja toivoa selvitä.

Jos blogille pitäisi antaa jokin aihe ykskantaan, se olisi elämä. Sillä tämä blogi on tarina elämästä: ilosta, surusta, pelosta, epävarmuuksista, selviämisestä, toivosta, siitä mitä tapahtuu.