Arvio: 8/10, hyvä
Sisältää spoilereita.
Ulkomaisissa kirjablogeissa Han Kangin romaani The Vegetarian alkoi levitä kulovalkean tavoin. Siksi oli riemastuttavaa, että vuonna 2016 Booker-palkittu romaani saatiin suomeksi, ennen kuin ilmiö laantui. Suoraan koreasta käännettyä romaania me suomeksi lukevat emme kuitenkaan saaneet lukea, vaan romaani oli suomennettu englanninnoksesta. Kääntäjä Sari Karhulahti on kuitenkin tehnyt erinomaista työtä, ja vaikken korean kieltä ymmärräkään eikä minulla ole pääsyä alkuteoksen maailmaan, uskon, että tunnelma on onnistuttu välittämään, on nimellä Vegetaristi suomeksi ilmestynyt teos sen verran painavaa ja ahdistavaakin luettavaa.
Romaani kertoo eteläkorealaisesta naisesta nimeltä Yeong-hye, joka, alettuaan nähdä brutaaleja unia, päättää luopua eläinperäisistä tuotteista, ensin lihasta, sitten muusta. Päätös on näennäisen pieni, mutta vaikuttaa maanjäristyksen lailla hänen lähipiiriinsä, joka yrittää tavoin ja toisin vaikuttaa Yeong-hyen päätökseen. Kertojina ovat Yeong-hyen aviomies, lankomies sekä sisar. Romaani jakautuu kolmeen osaan kunkin kertojan mukaan. Merkityksellinen piirre romaanissa onkin juuri se, että tarina on kerrottu ulkopuolisten tarkkailijoiden silmin. Yeong-hyen mieleen lukija ei lainkaan pääse, vaan on ikään kuin samassa asemassa kunkin kertojan kanssa. Sinänsä tämä myös ärsyttää lukijaa, joka haluaisi tulla osalliseksi Yeong-hyeen niin kovin vaikuttavista painajaisista, mutta ehkei painajaisten sisältö olekaan niin merkittävä asia: painajaisistahan painajaisia tekee niiden tunnelma eivätkä välttämättä niinkään tapahtumat.
Ketään romaanin kertojista on vaikea pitää hyvänä ihmisenä. Yeong-hyen mieheen suhtautuminen on ensi riveiltä asti nuivaa. Mies muun muassa kertoo, ettei ole olllut erityisen rakastunut Yeong-hyeen, mutta "suostui ottamaan" tämän vaimokseen, sillä Yeong-hye oli tottelevainen ja kuuliainen vaimo, jolla ei yleensä ollut lainkaan vastaansanomista mihinkään. Siksikin aviomiehen on niin vaikea hyväksyä Yeong-hyen horjumatonta päätöstä lopettaa lihansyönti - kyseessä on Yeong-hyen ensimmäinen aidosti oma päätös, johon miehellä ei ole valtuuksia. Miehen kylmä ja kontrolloiva käytös on lukijasta alusta alkaen vastenmielistä, mutta inho miestä kohtaan kasvaa loppupuolella, kun tämä päätyy raiskaamaan vaimonsa useita kertoja. Mies pitää silti itseään uhrina, sillä Yeong-hye on alkanut vältellä seksuaalista kanssakäymistä miehen kanssa sillä perusteella, että mies hänestä haisee lihalta ja kuolemalta. Vaikka raiskausta ei sanota ääneen eikä kertojaääni romaanissa sitä tuomitse, se on ilmiselvä asia.
Toinen kertoja on Yeong-hyen sisaren aviomies, joka jää nimettömäksi. Toinen osa romaanista on ollut kääntäjälle vaikea paikka, sillä lankoon viitataan ainoastaan hän-pronominilla, englannissa siis he. Ongelmallista tämä on niissä kohdin, joissa puhutaan langosta ja Yeong-hyestä, johon puolestaan lienee viitatun alkuperäistekstissä pronominilla she. Lanko on eroottisessa mielessä ollut kiinnostunut Yeong-hyestä, joka kasvissyönnin aloitettuaan on laihtunut luurankomaiseksi. Lanko kuvasikin eurooppalaisen lukijan mielestä erikoisesti, että laihduttuaan Yeong-hye ei ollut enää niin kaunis kuin oli ollut pyörämpänä; Euroopassahan nimenomaan laihtumista pidettäisiin kaunistumisen merkkinä. Lanko haaveilee eroottisesta videoteoksesta, jossa näyttelisi tunnistamattomana Yeong-hye. Taideteos päädytäänkin toteuttamaan, mutta sen tekemisen jälkeen myös lanko päätyy yhdyntään Yeong-hyen kanssa, alun perin tämän suostumuksesta, sitten tämän tahtomatta. Toisin sanoen myös lanko raiskaa Yeong-hyen.
Viimeinen kertoja on sisar In-hye, joka on henkilöistä ainut, joka haluaa auttaa Yeong-hyetä ja näkee tämän ennen kaikkea mielisairaana. Tässä vaiheessa Yeong-hye on edennyt jo siihen vaiheeseen, että kieltäytyy kaikesta ravinnosta ja haluaa elää niin kuin kasvi: pelkästä auringonvalosta ja vedestä. Mielisairauden kuvaus ovat minusta romaanin parasta antia, ja sitä olisin toivonut enemmänkin, samoin sen pohdintaa, missä menee hyväksyttävän itsemääräämisoikeuden ja mielisairauden raja. Pohdin, olisiko Yeong-hyen sairaus voinut olla jokin erikoinen muoto anoreksiasta. Toisaalta selvä diagnoosi jossain määrin pilaisi romaanista jotain erityistä: romaani käsittelee pikemminkin käsittämätöntä, selittämätöntä ilmiötä, joka horjuu sairauden ja vakaan päätöksen rajalla. Kuten arvata saattaa, Yeong-hyetä pyritään pakottaa syömään, sitten hän joutuu letkuruokintaan taistellen kuitenkin koko ajan vastaan.
Vegetaristin hienous piilee muualla kuin juonessa. Se on kuvaus naisesta, jonka ruumis tuntuu kuuluvan kaikille muille paitsi hänelle itselleen, sekä kolmesta ihmisestä, joilla oli ainoastaan huonoja ratkaisuja. Romaanin kieli on nautinnollista, ja vahvimmin romaanista jäi mieleen sen tunnelma, joka oli voimakkaan ahdistunut, jopa pelottava. Jos romaani pitäisi asettaa johonkin alagenreen, minä sijoittaisin sen kauhuun. Kauheuksilla, kuten verellä, romaanissa ei mässäillä, mutta tunnelma on hyvin vahva. Lisää olisin kaivannut Etelä-Korean kulttuurin kuvausta, jota romaanissa oli hyvin vähän, toisin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomat väitti. Toisesta suomennetusta eteläkorealaisesta romaanista (totta, eteläkorealaisia romaaneja on suomennettu vain kaksi), Kyung-Sook Shinin Pidä huolta äidistä, pidin juuri siksi, että se kuvasi suomalaiselle melko vierasta Etelä-Koreaa niin tapakulttuureineen kuin ruokineen.
Miinukset kumpuavat omasta tiedonhalustani ja uteliaisuudestani. Mitä sellaista Yeong-hyen elämässä oli ehkä tapahtunut, joka ajoi hänet tällaiseen oireiluun? Vauhdittivatko raiskaukset hänen mielensä järkkymistä?
Itseltäni haluan kuitenkin kysyä: miksi oletan, että oireilun taustalla on jokin muu syy kuin yksinkertainen halu irrottautua kaikesta brutaalista?
Ennen kaikkea romaani on kuvaus itsemääräämisoikeudesta, sen rajoista ja muiden halusta kontrolloida ihmistä, jolla aiemmin ei tunnu olleen omaa tahtoa.
Kirjailija: Han Kang
Vegetaristi (romaani)
Kääntäjä: Sari Karhulahti (Deborah Smithin englanninnoksesta The Vegetarian)
Ilmestymisvuosi: 2007
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 215
Sivumäärä: 215
